Pinta-ala: 236 800 km²
Asukasluku: N. 7,1 miljoonaa
Pääkaupunki: Vientiane
Kieli: lao
Valuutta: Virallinen valuutta Laosissa on kip. Myös Thaimaan baht tai Yhdysvaltain dollari ovat yleisesti hyväksyttyjä valuuttoja. Pankkiautomaatteja ei joka paikassa ole, mutta esimerkiksi Vientianesta, Luang Prabangista and Vang Viengistä pitäisi muutama löytyä.
Ilmasto: Trooppinen monsuuni-ilmasto, eikä sää juuri vaihtele vuoden mittaan. Laosissa on kolme vuodenaikaa. Kuuma kausi kestää maaliskuusta toukokuuhun, jolloin lämpötila saattaa nousta jopa 40 asteeseen ja ilmankosteus on korkea. Kostea kausi kestää toukokuusta marraskuuhun, jolloin lämpötila kohoaa 30 asteen tienoille. Tällöin sateet ovat jatkuvia ja joet saattavat tulvia vaikeuttaen matkustamista. Kolmas, eli kuiva kausi ulottuu marraskuusta maaliskuuhun, jolloin lämpötilat ovat alhaisimmillaan 20 asteen lukemissa ja osissa vuoristoisia alueita saatetaan mennä jopa pakkasen puolelle. Näkyvyys on toisaalta erinomainen ja kuumuus ei jatkuvasti piinaa, tästä syystä tämä on suosituinta matkailukautta.
Viisumi: Ulkomaalaisen passin tulee olla voimassa koko matkan ajan ja vähintään kuusi kuukautta maahan saapumisesta lukien. Suomen passilla matkustavilta vaaditaan viisumi, jonka saa rajalta.
Aika: GMT +7
Sähkö: 220V
Kansainvälinen suuntanumero: 856
Liikenne: Vasemmanpuoleinen liikenne
Juomaraha: Eivät ole välttämättömiä
Lentokenttävero: USD 15 – 20 (maksetaan lähdettäessä).
Laos
Sympaattinen Laos on noin 7 miljoonan asukkaan sisämaavaltio Kaakkois-Aasiassa, ja sen rajanaapureita ovat Thaimaa, Myanmar, Kiina, Vietnam ja Kambodža. Laosin sanotaan olevan maailman pommitetuin maa. Taivaalta putosi pommikoneellinen räjähteitä joka kahdeksas minuutti. Yötä päivää. Yhdeksän vuotta. ”Pommeja satoi taivaalta”, kuvailivat laosilaiset. Yhdysvallat pudotti Laosiin enemmän pommeja kuin Saksaan ja Japaniin yhteensä toisessa maailmansodassa.
Ehkä juuri siksi laosilaisten avoin ystävällisyys, iloisuus ja vieraanvaraisuus on niin hämmästyttävää. Kiireetön tunnelma, vaikuttava luonto vesiputouksineen ja eläimineen sekä monivaiheinen historia ovat lyömätön yhdistelmä. Suurinta osaa maata peittävät monsuunien kastelemat sademetsät. Laosissa elää noin 130 uhanalaista eläinlajia ja useita uhanalaisia kasveja, kuten orkideoita, indokiinantiikereitä, kauluskarhuja, jalohirviä, herttua-apinoita ja siaminkrokotiileja.
Matkailu Laosissa alkoi niinkin myöhään kuin 1990-luvulla. Laosilla ei ole merenrantaa, joten matkailun ei täällä odoteta nousevan naapurimaiden lukuihin. Laos on erilainen ja rauhaisa ja sen alkuperäinen tunnelma puhuttelee matkailijaa. Täällä nautitaan menneen maailman rauhasta sekä Mekong-joesta, jonka varrella sijaitsevat pääkaupunki Vientiane ja vaikuttava Luang Prabangin vanhakaupunki. Vientiane on mukava kohde muutaman päivän vierailulle. Vanhasta keskustasta löytyy ranskalaisvallan aikaisia taloja, joissa on tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita. Kokeile myös katukeittiöitä.
Laosilaisen keittiön ruuissa maistuvat ranskalaiset vaikutteet. Paikallisen keittiön perusaine on riisi, sticky rice, johon lisätään Galangal-juurta, chiliä tai kalakastiketta. Riisi syödään sormin ja kastetaan maustekastikkeisiin. Lusikkaa ja haarukkaa käytetään lihan, kalan ja kasvisten syömiseen. Perusruoka on nimeltään Laap, joka on sekoitus lihaa tai kalaa sekä kasviksia ja yrttejä. Palan painikkeena nautitaan Laosin kansallista ylpeyttä Beerlao-olutta. Laosilainen kahvi on myös erinomaista ja siitä on tullut yksi maan tärkeistä vientituotteista.
Pronssikaudella Laosia hallitsivat Mekong-joen varteen syntyneet ruhtinaskunnat, Dvaravati-kuningaskunta toi alueelle therevada-buddhalaisuuden 600- ja 700-luvulla ja vuonna 1354 syntyi Tuhannen elefantin maa. Vuonna 1893 Laos liitettiin osaksi Ranskan Indokiinaa, ja vaikka laosilaiset saivat toimia suhteellisen itsenäisesti, maahan asetettiin ranskalaiset virkamiehet. Siirtomaa-ajan vaikutukset näkyvät yhä tämän päivän Laosissa. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Laos julistautui itsenäiseksi.
Laosilainen erikoisuus ovat temppelien sisäpihojen avonaisissa torneissa kumisevat isot temppelirummut. Niitä soitetaan pienempien rumpujen ja symbaalien säestämänä. Rummut antavat rytmin päivän kululle, niiden tahdissa munkit lähtevät aamuisin kierrokselleen keräämään almuja ja iltapäivällä rummut kutsuvat buddhalaisia temppeliin. Vuoristoista ja köyhää maata sävyttävätkin oranssikaapuiset buddhalaismunkit ja letkeän laiska ilmapiiri.
